Tänään on taas se päivä, kun elämän matkamittarissa kääntyy uusi numero. Tällä kertaa se näyttää numeroina 39. Tähän elämänvaiheeseen kuuluu ilmeisesti useimmilla ihmisillä jonkinlaista identiteettikriiseilyä, kun ei oikein tiedä, ollaanko sitä vielä nuoruuden energisoivia esiaikuisia vai jo vanhuutta kohti kulkevia keski-ikäisiä. Oman mausteensa tähän soppaan laittaa se, että meidän elinaikana on tapahtunut länsimaissa valtava muutos suhteessa ihmisten ikään. Itsekin ajattelin vielä 20-vuotiaana, että 40-vuotiaat ovat jo konkari-keski-ikäisiä, mutta 2020-luvulla näyttäisi yhä vahvemmin olevan tulossa valloille käsitys, että 40v on uusi 20v. Nykyään on täysin normaalia, että yli 40-vuotiaat ovat elämänsä parhaassa kunnossa ja vasta suunnittelevat perhe- tai työelämään asettautumista. Yhä useammat pohtivat juuri neljänkympin kulmilla, että mitähän sitä oikeasti haluaisi elämässään tehdä.
Mullakin on paljon ajatuksia, haaveita ja tavoitteita, joihin liittyy tuo mystinen edessä oleva seuraava ikänumero. Mutta tässä blogissa pohdin tarkemmin oheisen kuvan sitaattia "Kokemattomuus saa nuoren miehen tekemään sen, mitä vanhempi mies väittää mahdottomaksi".
Kun tuohon ajatukseen sukeltaa syvemmälle, tajuaa, että kyseisessä ajatuksessa ei puhuta loppujen lopuksi kovinkaan paljon konkreettisesta iästä tai siitä rajaleikkauspisteestä, jossa nuori mies muuttuu vanhaksi mieheksi. Ajatuksen ydin on sanan "kokemattomuus" ympärillä. Eli siinä, että tietää asioista riittävän vähän, jotta voi uskoa niihin ihanan sinisilmäisesti ja ponnistella siten tietämättömän onnellisena ja uutterasti asioiden eteen. Tämän vastakohtana on mm. toinen tunnettu sanonta "Tieto lisää tuskaa", missä pohjimmiltaan on kyse tuosta samasta asiasta. Eli kun kokemusta , tietoa ja viisautta kertyy, niin samalla alkaa menettää uskoaan mahdottomiin ja epätodennäköisiin asioihin. Ja lopultahan se aina johtaa siihen, että ei kannata edes yrittää, kun negatiivinen lopputulos on näillä ja näillä perusteilla niin todennäköinen ja riskejäkin epäonnistumisessa on valtavasti.
Mulla on ollut tähänastisessa elämässä siunaus uskoa moniin ideoihin ja mahdollisuuksiin, jotka ovat näyttäneet useimpien ympärillä eläneiden mielestä hyvin epätodennäköisiltä ja ehkä jopa hulluilta. Yksi loppuelämään perspektiiviä, uskoa ja luottamusta synnyttävä "mahdottomasta mahdolliseksi" -projekti on ollut meidän taannoinen rakennusprojekti, jonka tavoitteena oli synnyttää perheelle uusi koti ja yritykselle optimaaliset toimitilat. Lähtökohdat eivät olleet puolellamme millään mittareilla ja saatiinkin toistakymmentä kieltävää vastausta pankinjohtajilta ennen kuin palapelin palaset loksahtivat siihen asentoon, että kaikki osapuolet näkivät kuvan samalla tavalla ja sitä myötä ymmärsivät kuvan sisällön ja arvon uudella tavalla.
Juuri tällaisesta prosessista monesti onkin todellisuudessa kyse. Eli joku näkee jonkinlaisen ilmestyksen ja vision uudesta hienosta kuvasta - jonka pöydällä sekaisin olevat pienet palapelin palat voisivat muodostaa, kun ne laitetaan oikeaan järjestykseen. Ja useimmille muulle pöydällä näyttää olevan vaan sekaisin olevia paloja tai pahimmillaan sotkua ja roskia. Sit lopulta, kun joku on tehnyt palapelin valmiiksi, näyttää se lähes kaikkien mielestä hienolle ja ilmeiselle. Jopa syy-seuraus-suhteillekin saattaa löytyä loogiset selitykset ja sitä myötä on helppo todeta, että "olipa ilmeinen ja helppo juttu - miksi en keksinyt tuota itse" tai pahempi versio aiheesta "Niin helppo juttu, että kaikkihan tuon osaa". Niinpä.
Mun työ on aika paljon perustunut tällaisen näkymättömän näkemiseen. Tai mahdottoman näkemiseen mahdollisena. Eli potentiaali nähdään jonkinlaisena valmiin lopputuloksen inkarnaationa. Tästä on kyse lähes kaikessa luovan talenttiuden liiketoiminnassa ja usein myös yrittämisessä ylipäänsä. Harras toiveeni tulevaisuuteen on, että vaikka ikää tulisi millaisia numeroita tahansa, niin saisin armon olla aina niin kokematon, että voisin uskoa mahdottomiin ja sitä kautta uskaltaisin ja osaisin lähteä tekemään asioita sitä kohti, että tuo mahdottomalta näyttänyt lähtötilanne muuttuisi lopulta valmiiksi palapeliksi. Mieluiten vielä kauniiksi sellaiseksi. Tiedän, että pysyminen kokemattomana vaatii myös henkilökohtaista työtä. Olen huomannut jo omallakin kohdalla iän mukanaan tuomia pieniä pessimismin ja epätodennäköisyys-uskovaisuuden siemeniä ja toivon, että osaisin repiä ne irti mieleni maaperästä ennen kuin sieltä alkaa versoamaan pahempaa kasvillisuutta. Kerro mulle, jos näät noita vihulaisia ilmentyneen ohi omien tutkasensorieni!
Tänä vuonna perustin uuden Family in Music -startupin ja sen myötä on taas tullut hypättyä ihanan kokemattomana uuteen mereen. Meressä pärskiessä on tullut jo huomattua, että uimataidosta ja pelkastusliiveistä olisi voinut olla hyötyä. Mutta juuri omien puutteiden huomaaminen, niiden kehittäminen ja uusien taitojen oppiminen onkin palkitsevaa, joten loppu hyvin, kaikki hyvin. Edessä on monta mahdottomalta näyttävää asiaa ja siksi edessä on mahtavia aikoja!
Tervetuloa uimaseuraksi samoihin vesiin!
JuKa
#tavoitetiistai #maratonvuosi #elämänrakentaja #juoksepoikajuokse #yrittäjäntie #jokapäivänprojekti #musaunelma